Roviolta roviolle

Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitos on valinnut uuden tunnuskuvan, jonka tunnuslause on englanniksi FUTURE. Piirroskuvassa tulevaisuuden koululaiset hymyilevät ja vilkuttavat iloisesti, aurinko paistaa, synkät pilvet väistyvät koulun yltä. Kuvan oikeassa alalaidassa poltetaan roviolla kirjoja ynnä muuta tarpeetonta.
Digiloikkaahan siinä tehdään, kirjojen aika on ohi. Tulevaisuudessa oppiminen tapahtuu yhä enemmän tietokonepelien eikä kirjojen avulla. Valtavat maailmanlaajuiset markkinat avautuvat oppimispelejä kehittäville IT-alan firmoille. Rovion entinen toimitusjohtaja Peter Vestbacka on jo haistanut trendin ja siirtynyt sille alalle.
Digiloikka on kasvatuksen uusi taikasana. Mutta mitä se tarkoittaa? Mihin olemme loikkaamassa? Päämäärällä ei taida olla suurta väliä, vaan tärkeintä on se, että loikka vihdoinkin tehdään. ”Otetaan digiloikka”, kehottaa Mikael Jungner Elinkeinoelämän keskusliiton julkaisemassa puheenvuorossa. ”Edessä on vaativa urakka, joka onnistuessaan pelastaa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan, tapamme olla ja elää”, hän perustelee.
Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen on asettanut digiloikan kärkihankkeelle johtoryhmän, jonka asiantuntija, Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden tohtori Pasi Sahlberg kommentoi Talouselämä-lehdelle 21.8.2016: ”Minulla on se mielikuva, ettei kenelläkään kärkihankkeen johtoryhmässä tai muuallakaan ole selvää visiota siitä, millainen suomalaisen koulun pitäisi jatkossa olla.”
Itse asiassa visioita on paljonkin, mutta ne ovat aika abstrakteja. Ilmiöpohjaisuus, autenttisuus ja pelillisyys kuulemma ovat tulevaisuuden koulun avainsanat. Opetushallituksen Uusi peruskoulu -hankkeen visiona on ”tehdä Suomesta modernin ja innostavan oppimisen kärkimaa”. ”Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen tavoitteena on, että oppilas tulee tietoiseksi itsestään viestijänä ja kielen käyttäjänä.”
Mutta pitäisikö oppia lukemaan ja kirjoittamaan? Uusimmassa kansainvälisessä lasten lukutaitotutkimuksessa (PIRLS) Venäjä jo ohitti Suomen. Uuden PISA-tutkimuksen mukaan suomalaisesta peruskoulusta valmistuu joka vuosi noin 6 000 nuorta (enimmäkseen poikia), jotka lukevat ja kirjoittavat niin heikosti, etteivät selviydy arkielämän tilanteista. Lisäksi yhä useampi lukutaitoinenkaan poika ei pysty keskittymään kirjan laajuisiin pitkiin teksteihin.
Poikien kirjoitustaitoa ei ylioppilastutkinnossa enää arvioida, sillä se olisi väärin: ”Jos heitä rangaistaan lukutaidon kokeessa siitä, että he eivät osaa kielenhuollon normeja, se on heille iso vääryys”, sanoo Jyväskylän yliopiston humanistis-yhteiskunnallisen tiedekunnan dekaani Minna-Riitta Luukka (Helsingin Sanomat 27.11.2017)
Jyväskylän eli ”Suomen Ateenan” tehtävä on valaista maailmaa, onhan Jyväskylän yliopiston symbolina tiedon ja totuuden soihtu. Opettajankoulutuslaitoksen tunnuskuvan alalaidassa soihtu on sopivasti lähellä kirjaroviota, joten senkö avulla rovio lienee sytytetty? Mielestäni kirjarovio kaiken kaikkiaan on aika nolo symboli Jyväskylän yliopistolle.