Seksiä ja huumeita

K Heikkinen blogi
Tästä saisi hyvän Amppariotsikon! huvitin työtovereitani aikanani Tiede-lehdessä, kun seuloin uutistarjontaa. Resepti olisi ollut helppo: poimi tyrkyllä olevista tutkimustuloksista se, joka edes etäisesti sivuaa seksiä tai huumeita, höystä muutamalla nasakalla superlatiivilla ja avot, klikkihitti olisi taattu.
Mutta kunniallisten tiedeuutisten tehtävä ei ole sivulatausten kalastelu, vaan – niin, mikä?
Päivittää tietoutta ja tarjota herkkupaloja tieteen buffet-pöydästä. Noin ylevästi muotoilin joskus kollegalleni, joka kritisoi tutkimusuutisten julkaisemista. Minä väitin, että ne ruokkivat kiinnostusta tutkimuksiin, kun taas hän oli mieltä, että ne tekevät pelkkää hallaa niin tieteelle kuin yleisölle. Hänen mukaansa yksittäisiä tutkimuksia ei pitäisi uutisoida ollenkaan, ei ainakaan tuoreeltaan.
Syyt: Irtotulos tai -päätelmä ei välttämättä pidä paikkaansa. Syntyy turhaa hypeä ja huteria uskomuksia, kun uutinen vain raapaisee eikä selitä. Ja usein saksitaan sellaiset sanat kuin “ehkä, saattaa ja voi.”
“On iso, iso ero siinä, miten media ja tieteilijät suhtautuvat uutisiin”, harvardilaisprofessori Naomi Oreskes totesi äskettäin toimittaja Julia Belluzille. “Sinulle uusi on uutinen – se saa median hakemaan uunituoreita tuloksia. Minun näkökulmastani uutuudet ovat todennäköisimmin väärässä.”
Esimerkiksi lääketieteen lupauksista vain murto-osa toteutuu, vaikka media tuppaa innoissaan hehkuttamaan lähes jokaista tutkimusta läpimurtona.
“Emme odota tieteellistä konsensusta, raportoimme hiukan liian varhain, ja johdamme potilaat ja päättäjät turhalle tai haitalliselle polulle”, Belluzi suomii ammattikuntaamme.
Alkaa haista siltä, että kriittinen kollegani oli oikeassa ja minä metsässä.
Mitäköhän muut tiedetoimittajat ajattelevat tiedeuutisoinnista?
Riikka Lampinen ja Tuomo Mörä tutkivat juuri suomalaisten tiedetoimittajien ammatti-identiteettiä. Osa haastatelluista toi esiin, että tiedejournalismille on usein ominaista irrallisten tutkimustulosten ja tiedemaailman kuriositeettien pinnallinen esittely – mutta vain muutama vaikutti kritisoivan tiedeuutisten pinnallisuutta tai sirpalemaisuutta. “Haastateltavat tuntuivat pitävän esimerkiksi viihdyttävinä välipaloina tarjoiltavia pikku-uutisia tutkimuslöydöksistä ja tieteen omituisuuksista jonkinlaisena itsestään selvänä ja välttämättömänä metritavarana, jolle on esimerkiksi tiedesivuilla oma paikkansa ja jolla voidaan tarvittaessa täyttää pääjutuilta yli jäävä palstatila tai lähetysaika.”
Tiedetilkettä, siis.
“Viihdettä”, tuumasi tiedetoimittajaystäväni, jota ei haastateltu tutkimukseen.
 

Kirsi Heikkinen

Lue myös:

Rationaalisuuden myytti – selittääkö talous lasten harvalukuisuuden?

Rationaalisuuden myytti – selittääkö talous lasten harvalukuisuuden?

Yksi maaliskuun lopun kärkiuutinen oli syntyvyyden lasku, joka haastaa Suomen tulevaisuutta, kun ikäihmisten määrä kasvaa ja yhteiskuntaa pyörittävät ikäluokat pienenevät. Uutinen ei sinänsä ole uusi. Samaa virttä on laulettu melkeinpä koko tämä vuosituhat, vaikka...

Mikroskooppisia iloja

Mikroskooppisia iloja

Tutkiskelin hiljattain intensiivisesti kuravettä, lounaspöydän jämiä, hyönteisiä ja kuorintavoidetta. Voi pojat, olipa mielenkiintoista. Osallistuminen Suomen biotaiteen seuran kokeelliseen mikroskooppityöpajaan MicroMatters todisti että asioiden katsominen uudesta...

Ihmiskunnan amokjuoksu

Ihmiskunnan amokjuoksu

  Viime päivinä maailman lehdissä on uutisoitu näkyvästi Atlantin merivirtausten huolestuttavasta häiriintymisestä. Merivirrat häiriintyvät jäätiköiden sulamisen ja merivesien lämpenemisen yhteisvaikutuksesta. Myös meillä ainakin YLE ja Ilta-Sanomat ovat jo...