Martti Puukko
Kuten tunnettua historiaakin voidaan tarkastella lukemattomista näkökulmista. Olut on keskeisessä roolissa Mika Rissasen ja Juha Tahvanaisen vuonna 2014 julkaisemassa kirjassa ”Kuohuvaa historiaa”.
Kirjassa muistutetaan miten olutta on eteläisen Euroopan viinimaissa pidetty jo vuosituhansien ajan barbaarien juomana, eikä se asenne ole vieläkään täysin muuttunut. Olut on ollutkin leimallisesti Alppien pohjoispuolisen Euroopan suosima juoma. Kun Italiassa kulutetaan vuosittain noin 30 litraa olutta asukasta kohden, on vastaava luku Tshekissä reilusti yli 140 litraa ja Saksan Baijerissa olutta juodaan vielä Tshekkiäkin enemmän.
Rissasen ja Tahvanaisen kirjassa kerrotaan myös Tshekin ja Tshekkoslovakian edesmenneen presidentin, näytelmäkirjailija Václav Havelin ( 1936 – 2011 ) suhteesta olueen. Kommunistien hallitsemassa Tshekkoslovakiassa toisinajattelijana tunnettu Havel vietti vuosia vankilassa mielipiteidensä vuoksi, mutta harvempi muistaa, että Havel työskenteli vuonna 1974 Trutnovin panimossa Tshekin pohjoisosassa. Hentorakenteinen Havel kantoi humala- ja viljasäkkejä, sekä työnteli oluttynnyreitä panimon varastossa.
Kirja kertoo, että salaisen poliisin pettymykseksi Havel ei panimossa työskennellessään puhunut politiikasta työtovereidensa kanssa. Työtoverit muistelivatkin Havelia ”hiljaisena tyyppinä”, ”hyvänä kaverina” ja ”miehenä, joka oli ihan kuin mekin”.
Olut myös maistui Havelille. ”Kuohuvaa historiaa” kirjassa siteerataan Havelin minulle kertomaa anekdoottia, hänen ensimmäisestä Tshekkoslovakian presidenttinä tekemästä matkastaan Yhdysvaltoihin. Se tapahtui vuoden 1990 helmikuussa.
Havel halusi matkallaan vierailla paikallisessa pubissa. Presidentti istuutui tiskin ääreen ja hätisti turvamiehen loitommalle. Pian hänen viereensä tuli nuori amerikkalainen mies, ja miehet alkoivat jutustella. Paikallinen pisti merkille keskustelukumppaninsa ulkomaisen aksentin ja kysyi, mistä tämä oli kotoisin. ”Tshekkoslovakiasta”, vastasi Havel.
Mies ei oikein näyttänyt tietävän missä Tshekkoslovakia sijaitsi, mutta esitti pian jatkokysymyksen. ”No, mitä hommia sinä siellä Tshekkoslovakiassa teet työksesi?” Havel vastasi totuudenmukaisesti olevansa Tshekkoslovakian presidentti, mikä sai amerikkalaisen purskahtamaan nauruun niin, että vaahdot pärskyivät suupielistä. ”Tuo oli hyvä! Tuo oli hyvä!” hän ilakoi naurunpuuskasta selvittyään ja läimäisi Havelia selkään. ”Tuosta vastauksesta tarjoan sinulle oluen!”
Havel ei vastustellut, ja kun miehet kohottivat uudet lasinsa, amerikkalainen kuulutti koko pubille juovansa olutta Tshekkoslovakian presidentin kanssa.
