Tieteen katkonainen arvo
Amanda Alvarez
Kun tutkimus jää varjoon, onko vika tieteilijässä, yleisössä, vai tiedotusvälineessä?
Kuva: Quinn Dombrowski, CC BY-SA 2.0
Muutama vuosi sitten valmistui noin satasivuinen tohtorintutkimukseni, jonka oli tarkoitus valaista yhtä hämärää tieteennurkkaa. Luullakseni väitöskirja on tavoittanut vain kolme lukijaa, minä itse mukaan lukien. Tämä ei ole pelkästään väitöskirjojen kohtalo, vaan peräti puolet kaikista tieteellisistä artikkeleista ei koskaan tavoita vertaisarvioijia laajempaa yleisöä.
Tieteilijät tekevät tutkimusta usein tyhjiössä. Tulokset ovat merkityksettömiä laajemmalle yleisölle ja niistä kerrotaan vain ammattikielellä, tarkoituksena tehdä vaikutus vertaisryhmän jäseniin, siis muihin tieteilijöihin. Väitöskirja tai tiedeartikkeli on kuitenkin vain pieni lommo ihmiskunnan tietokuplan pinnalla. Kun 90%:iin tutkimuksista ei koskaan tehdä lähdeviittauksia, ne eivät tavoita tiedeyleisöä saatikka laajempaa lukijakuntaa.
Tiede edistää tietämyksen periferiaa, pimeää raja-aluetta, johon harvan jokapäiväiset ajatukset ja kokemukset voivat samaistua. Joskus tosin tiede ja todellisuus törmäävät. Suomalainen tutkimus herätti hiljattain kansainvälistäkin kiinnostusta, kenties koska se käsitteli konkreettista ja yleisinhimillistä aihetta, tunteita. Samoin leipien heittämisen fysiikkaa käsittelevä tutkimus yhdistää esoteerisen ja jokapäiväisen.
Sattumanvaraisin sanoin valitut tiedeartikkelit, joihin ei ole koskaan viitattu tieteellisessä kirjallisuudessa, herättävät kummastusta. Onkohan rikkaruohojen kartoittamistutkimuksesta tiedottaminen suvaittavaa, vai onko tuloksena kenties vastareaktio turhaa rahankäyttöä tai absurdia tutkimusta vastaan?
Tässä siis vastakkainasettelu. Viestijät ja ehkä osa tieteentekijöistäkin haluaisi popularisoida tutkimusta. Valtaosa tutkimuksista kuitenkin jää varjoon — formaatin, kielen, aiheen, tai kiinnostuksen puutteen takia — kun taas yksi ja sama läpimurtotutkimus nousee otsikoihin kaikissa tiedotusvälineissä. Vaikuttavuuskerroin, jäänne painettujen tiedelehtien ajalta, tarvinnee vastineen digiaikana. Kuinka mitataan kollektiiviseen tietoisuuteen tehty vaikutus? Kiinnostus tieteeseen on universaalia, sillä uteliaisuus ja nerokkuus ovat yleisinhimillisiä piirteitä. Verkossa odottaa suunnaton lukija- ja katsojakunta, jolle myös unohdetut niche-tutkimukset kelpaavat. Minunkin tutkimuksestani kenties hyötyy vielä joku.