Tieteen katkonainen arvo

Amanda Alvarez

Kun tutkimus jää varjoon, onko vika tieteilijässä, yleisössä, vai tiedotusvälineessä?


Muutama vuosi sitten valmistui noin satasivuinen tohtorintutkimukseni, jonka oli tarkoitus valaista yhtä hämärää tieteennurkkaa. Luullakseni väitöskirja on tavoittanut vain kolme lukijaa, minä itse mukaan lukien. Tämä ei ole pelkästään väitöskirjojen kohtalo, vaan peräti puolet kaikista tieteellisistä artikkeleista ei koskaan tavoita vertaisarvioijia laajempaa yleisöä.
Tieteilijät tekevät tutkimusta usein tyhjiössä. Tulokset ovat merkityksettömiä laajemmalle yleisölle ja niistä kerrotaan vain ammattikielellä, tarkoituksena tehdä vaikutus vertaisryhmän jäseniin, siis muihin tieteilijöihin. Väitöskirja tai tiedeartikkeli on kuitenkin vain pieni lommo ihmiskunnan tietokuplan pinnalla. Kun 90%:iin tutkimuksista ei koskaan tehdä lähdeviittauksia, ne eivät tavoita tiedeyleisöä saatikka laajempaa lukijakuntaa.
Tiede edistää tietämyksen periferiaa, pimeää raja-aluetta, johon harvan jokapäiväiset ajatukset ja kokemukset voivat samaistua. Joskus tosin tiede ja todellisuus törmäävät. Suomalainen tutkimus herätti hiljattain kansainvälistäkin kiinnostusta, kenties koska se käsitteli konkreettista ja yleisinhimillistä aihetta, tunteita. Samoin leipien heittämisen fysiikkaa käsittelevä tutkimus yhdistää esoteerisen ja jokapäiväisen.
Sattumanvaraisin sanoin valitut tiedeartikkelit, joihin ei ole koskaan viitattu tieteellisessä kirjallisuudessa, herättävät kummastusta. Onkohan rikkaruohojen kartoittamistutkimuksesta tiedottaminen suvaittavaa, vai onko tuloksena kenties vastareaktio turhaa rahankäyttöä tai absurdia tutkimusta vastaan?
Tässä siis vastakkainasettelu. Viestijät ja ehkä osa tieteentekijöistäkin haluaisi popularisoida tutkimusta. Valtaosa tutkimuksista kuitenkin jää varjoon — formaatin, kielen, aiheen, tai kiinnostuksen puutteen takia — kun taas yksi ja sama läpimurtotutkimus nousee otsikoihin kaikissa tiedotusvälineissä. Vaikuttavuuskerroin, jäänne painettujen tiedelehtien ajalta, tarvinnee vastineen digiaikana. Kuinka mitataan kollektiiviseen tietoisuuteen tehty vaikutus? Kiinnostus tieteeseen on universaalia, sillä uteliaisuus ja nerokkuus ovat yleisinhimillisiä piirteitä. Verkossa odottaa suunnaton lukija- ja katsojakunta, jolle myös unohdetut niche-tutkimukset kelpaavat. Minunkin tutkimuksestani kenties hyötyy vielä joku.

Lue myös:

Mitä saat, kun lähdet sote-alalta?

Mitä saat, kun lähdet sote-alalta?

Sote-alan kriisi jatkuu. Mediassa näkyy yhä enemmän ammattilaisten, asiakkaiden ja kansalaisten huolestuneita puheenvuoroja. Kriisi tulee yhä julkisemmaksi ja muuttuu sote-organisaatioiden sisäisestä ilmiöstä koko kansan puheenaiheeksi. Myös media tekee töitä...

Ei edes sporarahoja

Ei edes sporarahoja

Jörn Donner oli kirjailijana määrän mestari. Hän oli kulttuurin moniottelija, elokuvaohjaaja, tuottaja, diplomaatti ja poliitikko, joka halusi tulla tunnetuksi nimenomaan kirjailijana. Hänen poikansa Otto Gabrielsson kirjoitti kirjassaan Rikkaruoho, että isä tähdensi...

Algoritmi, tekoäly, älyvalo

Algoritmi, tekoäly, älyvalo

  Kun opiskelin noin 30 vuotta sitten hiukan tietojenkäsittelyoppia, suunnittelimme algoritmeja. Algoritmi oli toimintamalli, jolla jokin tehtävä oli mahdollista suorittaa. Algoritmit koodattiin ohjelmointikielellä tietokonetta varten, jotta ”typerä” laite osasi...

Itiöprintti: analyysikeino ja salakieli

Itiöprintti: analyysikeino ja salakieli

  Syksyn saa, sienikorit täyttyvät. Netti pursuaa kuvia sienistä, resepteistä ja tunnistamisongelmista. Ruokavirasto toteaa ettei sienten vertaaminen sienikirjan kuviin yksin riitä. Sieni saattaa olla eri ikäisenä hyvin eri näköinen. Itiöprintit - tai itiöjäljet...