Viestinnällisiä kuiluja

Juha Herkman

Hämmästyin jälleen kerran, kun perheen nuorimmainen vietti pari täyttä päivää Messukeskuksen Tubeconin tungoksessa elokuun puolivälissä: tapahtuman osallistujat olivat pääsääntöisesti kymmenen vuoden molemmin puolin. 15-vuotias näytti siinä joukossa vanhukselta.
Tubecon on tietenkin vain osatotuus YouTuben, videobloggaamisen ja Instagramin ihmemaasta. Tubekanavia on monenmoisia, ja seuraajia löytyy joka lähtöön – myös eri-ikäisiä. Ilmiö kielii kuitenkin perustavasta auktoriteettien ja fanikulttuurien muutoksesta.
Aiemmin ajateltiin, että ihailun kohteen täytyy osata jokin taito: laulaa, soittaa, näytellä, urheilla tai tehdä näyttäviä temppuja. Oli myös tiedon auktoriteetteja, joita asiantuntijoiksi kutsuttiin. Nykyään riittää, kun kertoo elämästään tai arkihavainnoistaan ja tallentaa höpinät videojakeluun internetin bittiavaruuteen. Jos hyvin käy, seuraajia on yhtä paljon kuin suositulla tv-sarjalla.
Nuorimmainen selostaa usein innoissaan, kuinka se ja se tubettaja on kertonut jonkin asian olevan tietyllä tavalla. Kun sitten olen yrittänyt sanoa, että asia ei ehkä olekaan ihan noin, parikymppisen tubettajan auktoriteetti ajaa isin, tohtorin ja proffan ylitse mennen tullen. Uskottavan kasvattajan täytyy nykyään olla myös nettiuskottava.
Onneksi valtaosa tubettajista tiedostaa fanikuntansa nuoruuden ja miettii sanottavansa tästä lähtökohdasta. Myös tubettamisen ammatillistuminen suitsii revittelyjä, sillä sponsorit eivät kaipaa kielteisiä mielleyhtymiä tai kohuja. Samalla osa tubettamisen spontaanisuudesta ja autenttisuudesta voi kadota kaupalliseen laskelmointiin ja vähentää yleisön kiinnostusta.
Paradoksaalisesti media-alan keski-ikäiset setämiehet yrittävät hallita myös tubebisnestä, vaikka esimerkiksi Tubeconin koulutustilaisuuksissa esiteinit osoittautuvat vertaansa vailla oleviksi asiantuntijoiksi. Tässä maailmassa keskeistä olisi saada tubettamisen ja jonkin alan erityistiedon asiantuntijuudet kohtaamaan. Suosittuja knoppitietoon keskittyviä tubekanavia löytyy jo Suomestakin (esim. Ville Mäkipelto).
Tubettaminen avaa tiedeviestinnälle uusia, jopa huikeita pedagogisia mahdollisuuksia. Tuhannen taalan kysymys on, mistä löytyisi tubemaailman David Attenburough, joka villitsisi nuoremmat sukupolvet tieteellisellä tiedollaan ja jonka meet & greetiin esiteinit kilvan jonottaisivat seuraavassa Tubecon-tapahtumassa.

Lue myös:

Voiko tutkija puhua luottamuksella toimittajalle?

Voiko tutkija puhua luottamuksella toimittajalle?

  Älä kirjoita tätä lehteen, mutta… Tämä fraasi on tuttu varmasti jokaiselle toimittajalle. Sen kuuluessa kynänkärki nousee paperista tai sormet näppäimistöltä. Jos keskustelua on taltioitu mikrofonilla tai videokameralla, haastateltava on yleensä odottanut...

Terveiset tulpasta!

Terveiset tulpasta!

  Vieläkö muistat jatkuvan marmatuksen suurten ikäluokkien muodostamasta tulpasta. Se oli kestoaihe 1980- ja 1990-luvun nuorisomedioissa, kuten Ylioppilaslehdessä. Silloin koettiin, että sotien jälkeen syntyneet sukupolvet olivat tukkineet uraputket. He jyräsivät...

Tieteen uusi suurvalta on Kiina – ainakin tietyillä aloilla

Tieteen uusi suurvalta on Kiina – ainakin tietyillä aloilla

Vuonna 2019 The Economist kysyi artikkelissaan, onko Kiinasta tulossa tieteen supervalta? Vuonna 2024 se vastasi kysymykseensä raportissaan kertomalla, että Kiinasta on tullut tieteen suurvalta kasvitutkimuksesta suprajohdefysikkaan. Ruohonjuuritasolla Kiinan...

Pitäisikö olla huolissaan?

Pitäisikö olla huolissaan?

Otsikko ei tässä liity televisiosta tuttuun viihdeohjelmaan, eikä sen ole tarkoitus herättää lukijaa ajattelemaan Tuomas Kyrön partaista naamataulua vaan maailman tilaa. Ja vastaan kysymykseeni itse: kyllä pitäisi olla huolissaan, ainakin rahtusen huolissaan. Meille...