Hämmästyin jälleen kerran, kun perheen nuorimmainen vietti pari täyttä päivää Messukeskuksen Tubeconin tungoksessa elokuun puolivälissä: tapahtuman osallistujat olivat pääsääntöisesti kymmenen vuoden molemmin puolin. 15-vuotias näytti siinä joukossa vanhukselta.
Tubecon on tietenkin vain osatotuus YouTuben, videobloggaamisen ja Instagramin ihmemaasta. Tubekanavia on monenmoisia, ja seuraajia löytyy joka lähtöön – myös eri-ikäisiä. Ilmiö kielii kuitenkin perustavasta auktoriteettien ja fanikulttuurien muutoksesta.
Aiemmin ajateltiin, että ihailun kohteen täytyy osata jokin taito: laulaa, soittaa, näytellä, urheilla tai tehdä näyttäviä temppuja. Oli myös tiedon auktoriteetteja, joita asiantuntijoiksi kutsuttiin. Nykyään riittää, kun kertoo elämästään tai arkihavainnoistaan ja tallentaa höpinät videojakeluun internetin bittiavaruuteen. Jos hyvin käy, seuraajia on yhtä paljon kuin suositulla tv-sarjalla.
Nuorimmainen selostaa usein innoissaan, kuinka se ja se tubettaja on kertonut jonkin asian olevan tietyllä tavalla. Kun sitten olen yrittänyt sanoa, että asia ei ehkä olekaan ihan noin, parikymppisen tubettajan auktoriteetti ajaa isin, tohtorin ja proffan ylitse mennen tullen. Uskottavan kasvattajan täytyy nykyään olla myös nettiuskottava.
Onneksi valtaosa tubettajista tiedostaa fanikuntansa nuoruuden ja miettii sanottavansa tästä lähtökohdasta. Myös tubettamisen ammatillistuminen suitsii revittelyjä, sillä sponsorit eivät kaipaa kielteisiä mielleyhtymiä tai kohuja. Samalla osa tubettamisen spontaanisuudesta ja autenttisuudesta voi kadota kaupalliseen laskelmointiin ja vähentää yleisön kiinnostusta.
Paradoksaalisesti media-alan keski-ikäiset setämiehet yrittävät hallita myös tubebisnestä, vaikka esimerkiksi Tubeconin koulutustilaisuuksissa esiteinit osoittautuvat vertaansa vailla oleviksi asiantuntijoiksi. Tässä maailmassa keskeistä olisi saada tubettamisen ja jonkin alan erityistiedon asiantuntijuudet kohtaamaan. Suosittuja knoppitietoon keskittyviä tubekanavia löytyy jo Suomestakin (esim. Ville Mäkipelto).
Tubettaminen avaa tiedeviestinnälle uusia, jopa huikeita pedagogisia mahdollisuuksia. Tuhannen taalan kysymys on, mistä löytyisi tubemaailman David Attenburough, joka villitsisi nuoremmat sukupolvet tieteellisellä tiedollaan ja jonka meet & greetiin esiteinit kilvan jonottaisivat seuraavassa Tubecon-tapahtumassa.
Suomi kansainvälistyy – miten huomioimme tämän tiedeviestinnässä?
Tiedeviestinnän arvo on laajasti tunnistettu. Hyvä niin! Tieteen ajatellaan kuuluvan kaikille, ja esimerkiksi erilaiset lasten ja nuorten tiedetapahtumat ovat jo tärkeä osa tutkimuksesta kertomista. Silti tarjonta ei tavoita vielä kaikkia, eikä toisaalta kaikilla...
