Yhteiskunnan aikalisä

Janne Seppänen

Kirjoitan tätä lauantaina 14.3.2020 rauhallisissa tunnelmissa vanhaa jatsia kuunnellen. Hieman harmittaa se, ettei meillä ole kotona vessapaperia. Se on myös loppu kummastakin lähikaupasta, mitä en muista koskaan ennen tapahtuneen. Pitäisikö käyttää talouspaperia? Kuinka pieniksi arkeiksi se pitää repiä etteivät viemärit tukkiudu? Miksi en aikoinaan asennuttanut käsisuihkua?
Mediaa en ole tänään jaksanut seurata. Vaikka olen alan ammattilainen ja epidemia vasta aluillaan, viruskiintiöni alkaa olla täynnä. Koska ihminen on ristiriitainen olento, huomaan kuitenkin kirjoittavani juuri siitä asiasta, johon olen työlääntynyt. Ehkäpä kavahdan virusta enemmän kuin luulenkaan ja muunnan pelkoni sanoiksi?
Läheisessä leipäkaupassa ei ole asiakkaita, mutta hyllyt notkuvat. Nyt saisi kolme viineriä kahden hinnalla. Monelle kotikatuni yrittäjälle tilanne on vakava. He tietävät, että pahimmassa tapauksessa parin kuukauden liikevaihto posahtaa lähes nollaan samalla kun lainat painavat päälle. Mietin myös niitä hoitajia ja lääkäreitä, jotka joutuvat taistelemaan virusta vastaan etulinjassa tietäen ottavansa riskin sairastua vaikka suojautuisivat kuinka hyvin tahansa. Jos tilanne menee pahaksi, he saavat kannettavakseen valtavan psyykkisen kuorman.
Todennäköisesti valmiuslakeja aletaan soveltaa pian. Koulut ja rajat suljetaan. Ihmisten liikkuvuutta rajoitetaan. Näin nopeasti moderni länsimainen yhteiskunta voidaan asettaa poikkeustilaan. Jossain vaiheessa poikkeustila muuntuu taantumaksi ja selviksi taloudellisiksi numeroiksi.  Silloin vaaditaan paljon solidaarisuutta, jotta epidemian kustannukset jaetaan oikeudenmukaisesti kaikkien kesken.
Oudosti katujen hiljaisuus myös rauhoittaa mieltä. Ikään kuin koko yhteiskunta olisi ottanut aikalisän keskellä helvetinmoista kulutusta, pöhinää ja kasvun tavoittelua. Ehkäpä aikalisän kuluessa on mahdollista asettaa entistä painavammin kysymys siitä, millaista tulevaisuutta olemme lapsillemme rakentamassa. Mikäli ilmastokriisi etenee kuten näyttää etenevän, vessapaperin hamstraus on vain esimakua tulevasta.
 
Janne Seppäsen esittelysivulle (klikkaa nimeä):

Janne Seppänen


 
 
 
 

Lue myös:

Amis, sivistys ja ongelmat – kaksi tutkimusta, kaksi näkökulmaa

Amis, sivistys ja ongelmat – kaksi tutkimusta, kaksi näkökulmaa

Ammatillinen koulutus on jälleen noussut pinnalle mediassa. Tutkija Penni Pietilä osallistui kolmen lukukauden ajan ammattikoulun äidinkielen opetukseen. Hän havaitsi, että yleissivistävät tavoitteet ovat jääneet opintojen nopean edistämisen ja työelämään siirtymisen...

Sanoma hajotti tiedetoimituksensa

Sanoma hajotti tiedetoimituksensa

  Vuosikymmenen mittainen kokeilu tuli päätökseen, kun Sanoma ilmoitti jakavansa Helsingin Sanomien tiedetoimituksen kahteen osaan. Minä ja kolme muuta Tiede- ja Tiede Luonto -lehtien tuottajaa sekä niiden päätoimittaja ja graafikko siirryimme maaliskuun alussa...

Vähän solidaarisuutta, kiitos!

Vähän solidaarisuutta, kiitos!

Miksi ihmeessä Yleisradion irtisanomiset eivät ole herättäneet näkyvää huolta yliopistopiireissä? Missä viipyvät tutkijoiden solidaarisuuden osoitukset journalisteille? Tätä olen viime aikoina ihmetellyt. Samassa veneessähän tässä ollaan puolustamassa faktapohjaista...

Tuolileikki jähmettää yliopistojen elämää

Tuolileikki jähmettää yliopistojen elämää

Kuuntelin Sitran Tekoja tulevaisuuteen: Ratkaisuja talouden kestävään kasvuun-webinaarin maaliskuun alussa. Tilausuudessa pohdittiin eri kantilta sitä ongelmaa, että Suomen bruttokansantuote ei ole kasvanut kohta 20 vuoteen ja työn tuottavuus on huonontunut koko ajan....