Yhteiskunnan aikalisä

Janne Seppänen

Kirjoitan tätä lauantaina 14.3.2020 rauhallisissa tunnelmissa vanhaa jatsia kuunnellen. Hieman harmittaa se, ettei meillä ole kotona vessapaperia. Se on myös loppu kummastakin lähikaupasta, mitä en muista koskaan ennen tapahtuneen. Pitäisikö käyttää talouspaperia? Kuinka pieniksi arkeiksi se pitää repiä etteivät viemärit tukkiudu? Miksi en aikoinaan asennuttanut käsisuihkua?
Mediaa en ole tänään jaksanut seurata. Vaikka olen alan ammattilainen ja epidemia vasta aluillaan, viruskiintiöni alkaa olla täynnä. Koska ihminen on ristiriitainen olento, huomaan kuitenkin kirjoittavani juuri siitä asiasta, johon olen työlääntynyt. Ehkäpä kavahdan virusta enemmän kuin luulenkaan ja muunnan pelkoni sanoiksi?
Läheisessä leipäkaupassa ei ole asiakkaita, mutta hyllyt notkuvat. Nyt saisi kolme viineriä kahden hinnalla. Monelle kotikatuni yrittäjälle tilanne on vakava. He tietävät, että pahimmassa tapauksessa parin kuukauden liikevaihto posahtaa lähes nollaan samalla kun lainat painavat päälle. Mietin myös niitä hoitajia ja lääkäreitä, jotka joutuvat taistelemaan virusta vastaan etulinjassa tietäen ottavansa riskin sairastua vaikka suojautuisivat kuinka hyvin tahansa. Jos tilanne menee pahaksi, he saavat kannettavakseen valtavan psyykkisen kuorman.
Todennäköisesti valmiuslakeja aletaan soveltaa pian. Koulut ja rajat suljetaan. Ihmisten liikkuvuutta rajoitetaan. Näin nopeasti moderni länsimainen yhteiskunta voidaan asettaa poikkeustilaan. Jossain vaiheessa poikkeustila muuntuu taantumaksi ja selviksi taloudellisiksi numeroiksi.  Silloin vaaditaan paljon solidaarisuutta, jotta epidemian kustannukset jaetaan oikeudenmukaisesti kaikkien kesken.
Oudosti katujen hiljaisuus myös rauhoittaa mieltä. Ikään kuin koko yhteiskunta olisi ottanut aikalisän keskellä helvetinmoista kulutusta, pöhinää ja kasvun tavoittelua. Ehkäpä aikalisän kuluessa on mahdollista asettaa entistä painavammin kysymys siitä, millaista tulevaisuutta olemme lapsillemme rakentamassa. Mikäli ilmastokriisi etenee kuten näyttää etenevän, vessapaperin hamstraus on vain esimakua tulevasta.
 
Janne Seppäsen esittelysivulle (klikkaa nimeä):

Janne Seppänen


 
 
 
 

Lue myös:

Voiko tutkija puhua luottamuksella toimittajalle?

Voiko tutkija puhua luottamuksella toimittajalle?

  Älä kirjoita tätä lehteen, mutta… Tämä fraasi on tuttu varmasti jokaiselle toimittajalle. Sen kuuluessa kynänkärki nousee paperista tai sormet näppäimistöltä. Jos keskustelua on taltioitu mikrofonilla tai videokameralla, haastateltava on yleensä odottanut...

Terveiset tulpasta!

Terveiset tulpasta!

  Vieläkö muistat jatkuvan marmatuksen suurten ikäluokkien muodostamasta tulpasta. Se oli kestoaihe 1980- ja 1990-luvun nuorisomedioissa, kuten Ylioppilaslehdessä. Silloin koettiin, että sotien jälkeen syntyneet sukupolvet olivat tukkineet uraputket. He jyräsivät...

Tieteen uusi suurvalta on Kiina – ainakin tietyillä aloilla

Tieteen uusi suurvalta on Kiina – ainakin tietyillä aloilla

Vuonna 2019 The Economist kysyi artikkelissaan, onko Kiinasta tulossa tieteen supervalta? Vuonna 2024 se vastasi kysymykseensä raportissaan kertomalla, että Kiinasta on tullut tieteen suurvalta kasvitutkimuksesta suprajohdefysikkaan. Ruohonjuuritasolla Kiinan...

Pitäisikö olla huolissaan?

Pitäisikö olla huolissaan?

Otsikko ei tässä liity televisiosta tuttuun viihdeohjelmaan, eikä sen ole tarkoitus herättää lukijaa ajattelemaan Tuomas Kyrön partaista naamataulua vaan maailman tilaa. Ja vastaan kysymykseeni itse: kyllä pitäisi olla huolissaan, ainakin rahtusen huolissaan. Meille...