Erilainen eläinvideo: pistoja karjalaumaan

Riitta Oittinen

Hollantilaisen Pim Zwierin kokeellinen dokumentti Alles Was Irgendwie Nützt (2013, 7.38 min) (Kaikki mikä on jotenkin hyödyllistä) ravistelee pohtimaan tieteen- ja maataloushistorian synkempiä polkuja. Materiaalina on Martin-Luther -yliopiston professorin, agronomi Julius Kühnin mukaan nimetty lasinegatiivikokoelma. Se sisältää Hallen koetilan jalostuseläimistä aikavälillä 1910-40 otettuja valokuvia.
Kuviin asetettujen eläinten esillepano muistuttaa historiallisia lääketieteellisiä ja antropologisia otoksia. Filmin alussa on sivukuva kuvauspöydälle asetetusta karitsasta. Sitten näytetään kuvasarja vapaasti tepastelevista sioista. Kerronnan edetessä rotuja tulee lisää ja tarkkaillut eläimet vaihtuvat: filmi puristaa vuosia kestäneet tutkimukset ja mittaukset rytmikkäästi eteneviin kuvasarjoihin. Näemme risteytyskokeiden tuloksia, sarvien kasvun arviointia ja saman poikueen porsaita joista toinen on ylensyötetty ja toinen lähes näännytetty nälkään.

Välillä animaation tapaan etenevässä visuaalisessa tulvassa vilahtaa lähiotoksia karakul-lampaiden turkkien kiharuudesta ja krimiturkissa keikistelevä naismalli. Mukana näkyy myös veren tahrima työntekijä, seinälle riviin nostettuja ruhoja, nyljettyjä nahkoja, eläinten kallonmittaukseen tarkoitettu laite ja huolellisia piirroksia eläinten luustosta.
Minimalistinen, soittorasian musiikkia muistuttava ääniraita antaa sisällölle kontrastia, nivoen toisaalta yhteen visuaalista vyörystä. Sitä täydennetään niukoilla taustatiedoilla. Kokonaisuus on outo yhdistelmä subjektiivista ja yleistä, eläinrakkautta ja eläinten systemaattista hyödyntämistä, tieteellistä ja ei-tieteellistä informaatiota. Elokuva jättää oudon ja hämmentyneen olon.
Lisätietoja karakul-lampaiden jalostamisesta täällä: Tiago Saraiva, The Production and Circulation of Standardised Karakul Sheep and Frontier Settlement in the Empires of Hitler, Mussolini and Salazar, teoksessa New Natures: Joining Environmental History with Science and Technology Studies (2013).
Helsingin yliopiston Viikin opetus- ja tutkimustilan 7.5.2016 järjestämässä tilaisuudessa lehmät kirmaavat ensimmäistä kertaa kesälaitumille tänä vuonna. kello 11.30. Ohjelmaa! Maatalousylioppilaiden ainejärjestö Sampsa myy makkaraa ja kahvia.

Lue myös:

Amis, sivistys ja ongelmat – kaksi tutkimusta, kaksi näkökulmaa

Amis, sivistys ja ongelmat – kaksi tutkimusta, kaksi näkökulmaa

Ammatillinen koulutus on jälleen noussut pinnalle mediassa. Tutkija Penni Pietilä osallistui kolmen lukukauden ajan ammattikoulun äidinkielen opetukseen. Hän havaitsi, että yleissivistävät tavoitteet ovat jääneet opintojen nopean edistämisen ja työelämään siirtymisen...

Sanoma hajotti tiedetoimituksensa

Sanoma hajotti tiedetoimituksensa

  Vuosikymmenen mittainen kokeilu tuli päätökseen, kun Sanoma ilmoitti jakavansa Helsingin Sanomien tiedetoimituksen kahteen osaan. Minä ja kolme muuta Tiede- ja Tiede Luonto -lehtien tuottajaa sekä niiden päätoimittaja ja graafikko siirryimme maaliskuun alussa...

Vähän solidaarisuutta, kiitos!

Vähän solidaarisuutta, kiitos!

Miksi ihmeessä Yleisradion irtisanomiset eivät ole herättäneet näkyvää huolta yliopistopiireissä? Missä viipyvät tutkijoiden solidaarisuuden osoitukset journalisteille? Tätä olen viime aikoina ihmetellyt. Samassa veneessähän tässä ollaan puolustamassa faktapohjaista...

Tuolileikki jähmettää yliopistojen elämää

Tuolileikki jähmettää yliopistojen elämää

Kuuntelin Sitran Tekoja tulevaisuuteen: Ratkaisuja talouden kestävään kasvuun-webinaarin maaliskuun alussa. Tilausuudessa pohdittiin eri kantilta sitä ongelmaa, että Suomen bruttokansantuote ei ole kasvanut kohta 20 vuoteen ja työn tuottavuus on huonontunut koko ajan....