Osmo Pekonen
Kesäkuussa osallistuin noin 600 muun tutkijan kanssa string-teorian maailmankonferenssiin Princetonissa: http://physics.princeton.edu/strings2014/
Fysiikan yhtenäisteorian merkillisyyksiin kuuluu, että avaruusajassa piilee pituuden, leveyden, korkeuden ja ajan lisäksi muita ulottuvuuksia. Aikakin voi olla useampiulotteinen. Bosonisessa string-teoriassa ulottuvuuksia on 26, supersymmetrian ja fermionit huomioivassa superstring-teoriassa 10. Bosonit ja fermionit yhdistävä heteroottinen teoria voi olla joko 11- ulotteinen (M-teoria) tai 12-ulotteinen (F-teoria). Korkeampia ulottuvuuksia emme havaitse, koska niiden ajatellaan käpertyneen kokoon Planckin mittakaavassa.
Moderni string-teoria sai siivet, kun vuonna 1984 osoitettiin, että 26- ja 10-ulotteiset teoriat ovat anomaliavapaita. Puhutaan string-teorian ensimmäisestä vallankumouksesta.
Noin 1994 alkoi string-teorian toinen vallankumous, kun sen eri sektorien välille löytyi syvällisiä vastaavaisuuksia eli dualiteetteja. Ymmärrämme vain joitakin yhtenäisteorian osia, mutta osaset sopivat yhteen kuin palapelissä. Tähän kehitysvaiheeseen string-teoria on jäänyt.
Intomielisenä nuorena matemaatikkona olin ensi kertaa mukana string-teorian konferenssissa San Diegossa 1986. Noilta ajoilta minulla on muutamia referoituja artikkeleita bosonisesta string-teoriasta, joten nimeni keikkuu edelleen alan postituslistoilla ja tietokannoissa. Onpa minua joku siteerannutkin, mutta bibliometrisestä h-indeksistäni olen mieluiten hiljaa.
Maailman korkein matemaattisten tieteiden h-indeksi (176) on string-teorian perustajaisällä Edward Wittenillä. Tyylikkäästi harmaantuneena hän oli Princetonin kokouksessa läsnä. Witteniä pidetään yleisesti uutena Einsteinina. Työpaikkakin on sama: Institute for Advanced Study. Witten on jo ohittanut Einsteinin h-indeksin (103), mutta humanismin puolella herrat nimeltä Freud ja Marx ovat vielä Wittenin edellä.
En ole varma olinko Princetonissa tutkijana vai toimittajana, mutta esitin Wittenille yhden kysymyksen: mistä johtuu Higgsin hiukkasen massa? Mestari vastasi, mutta en ihan ymmärtänyt mitä hän sanoi.
Mutta olinpa Princetonissa minäkin, ja vieläpä ainoana suomalaisena. Jäin ihmettelemään, eikö string-teoria kiinnosta Suomessa enää ketään muuta…?
